tämä blogi ei päivity, enää

olen toisaalla, ilman ponihäntää ja vielä vähin sanoin,

omalla nimelläni, joka on silja

kiitos että olet, käynyt, lukenut,

ja kaikkea hyvää

sinisiä öitä, niiden takaisia aamuja

siellä missä olet ei ole aikaa, koitan kuvitella

miltä se tuntuu, kieppua akselinsa ympäri ja kasvaa valotta

kuuletko kuinka aamuisin kävelen kevättä ajatellen

käännän kurpitsantaimet, köynnöskrassit ja ruusunkaalit

poispäin auringosta, palaten illalla toteamaan varsien kiertyneen takaisin valoa kohden

pariviikkoiset vihreät alut, joiden elämää vain minä mittaan päivissä

kirjoitusvirheitä, enemmän valoa kasvoillasi jo

ensimmäiset kuu kaudet

valo syntyy hitaasti 

lämpö sisältyy

lyhenevän päivän lapsen posket 

hohtavat kokonaiset puolikuut

huone täyttyy vedellä kun lähdet

sukellan silmät auki

vieras keltainen kala ui vastaan

pääni pinnan alla

pehmeän vihreän verran 

ja olen onnellinen

ajaa auton seuraavaan mutkaan, puhuu minulle rakastamisesta. 

sumu estää näkemästä maisemaa sellaisena kuin se on. 

lehdettömien puiden aavistaminen, samalla tavalla niihin tuntee alkavan vihreän. 

ajaa auton kylän poikki, koskee kun puhuu. 

katson ulos ääneti, lämpö siirtyy kädestä käteen.

maisema on sumuinen.

makaan hiljaa selälläni enkä katsoa

sinua

silmiin

ulkona lehmukset

seisovat, odottavat

valveesi nurkasta herätät minut 

kovin sormin kitket uneni pehmeät juuret

ja kylvät uuden, johon eri tavalla eksyn